|
- ESITELMÖINTI,
muistettavaa ja tarkistettaa -
- Kyseessä on myyntitilaisuus!
Sinulla on 2, 5, 10 tai ehkä peräti 30 minuuttia aikaa vakuuttaa muut kuulijat. Mistä? Siitä että asia, josta puhut, on mielenkiintoinen ja tutkimisen/ kuuntelemisen/ rahoittamisen arvoinen. (Ja tietysti myös siitä, että oma intelligentsisi on riittävä asian esittämiseen...)
- Kuulijoita on eri tasoisia!
Jos puhut oman tutkijakuntasi parhaimmistolle, käytä erilaista kieltä, syventymisen tasoa ja esiintymistapaa, kuin jos puhuisit vieraileville ala-asteen oppilaille. Vaikka tämä on itsestään selvää, se voi silti joskus unohtua. Ota kuulija huomioon ja auta häntä ymmärtämään esittämäsi asia!
- Pitkästäkään esityksestä kuulijalle ei jää mieleen kuin 1-2 asiaa!
Mieti siis mitkä ne 1-2 asiaa saisivat olla! Tämä auttaa myös esitelmän rakenteen suunnittelua ja varsinaista esittämistä. Kun olet sisäistänyt villakoiran ytimen, osaat esittää asian sujuvan lyhyesti vaikka liitutaululla. (Jos nyt sattuisi, että esiintymiskalvot hukkuisivat, piirtoheittimen lamppu palaisi tai...)
- Korosta tärkeitä asioita!
Erityisen tärkeitä asioita voi korostaa monilla eri tavoilla: painottamalla ääntä, kertomalla suorasanaisesti asian olevan tärkeän, osoittamalla pääasiat kalvoilta/piirroksista, kertaamalla... Jos korostaa "kaikkea" tai "ei-mitään", jälki on niin tasapaksua, ettei kuulijan nukahtamiselle ole estettä. (Muistathan myös kertoa, miksi tärkeä asia ylipäänsä on tärkeä!)
- Esitä tarvittavia pohjatietoja!
Kerro riittävän selkeästi mitä aihetta esityksesi käsittelee, mikä siinä on uutta ja missä mielessä se eroaa muusta samaa aihetta koskevasta tutkimuksesta. Mikäli kuulijalla ei ole mitään kuvaa siitä, mistä esittämässäsi asiassa on kysymys ja mikä siinä on erityisen hienoa, ei hänen mielenkiintonsa luultavasti riitä esityksen alkuminuutteja pidemmälle.
Kohtuus kuitenkin kaikessa, kaikkea ei tarvitse kertoa. Mieti mitkä ovat oleellisesti tarvittavat pohjatiedot (ja anna tarvittaessa kiinnostuneille erikseen sopivia lähdetietoja, julkaisuluetteloita tai webbi-osoitteita).
- Varaudu käytettävissä olevan ajan lyhyyteen!
Erään henkilön menetelmä on valmistaa n-minuutin luento ja suorittaa sen jälkeen esitettävän materiaalin puolitus. Sinun ei tarvitse olla yhtä radikaali. Mutta muista, että muut voivat olla ajastaan vielä tarkempia, kuin sinä omastasi! Sen lisäksi, että erinomaisen selkeästi ja täsmällisesti kerrot aiheestasi, sinulta luultavasti menee aikaa muihinkin toimintoihin. Kuten esiintymispaikalle suoriutumiseen, esiintymiskalvojen levittämiseen oikeaan järjestykseen, laserpointterin toiminnan tutkimiseen, tahattomiin "ööö" -äännähdyksiin ja lopulta myös kuulijoiden kysymyksiin vastaamiseen.
- Seuraa ajan kulumista!
Tämän voit tehdä jopa etukäteen! Kannattaa "puhua" esitelmä läpi pari kertaa, miettien sanakäänteitä ja seuraten ajan kulumista. Kokemuksen myötä "luontainen ajankulumisen arviointikykysi" kyllä kasvaa, mutta alkuvaiheessa perusteellisesta ennakkovarautumisesta on hyötyä. Esityksen aikana on hyvä varata oma kello paikkaan, josta sitä on helppo seurata vaivihkaa (siltä varalta, että oikeaa aikaa näyttävää tiukua ei sattuisi olemaan salin seinällä.)
- Varaudu puheesi keskeyttämiseen ajan ylittyessä!
Mitä teet kun hetki on lyönyt ja aikataulussa-pysymispaineen alla olevat järjestäjät ilmoittavat sinulla olevan enää korkeintaan kaksi minuuttia? Monelta kokeneeltakin esiintyjältä menevät tässä vaiheessa pasmat sekaisin. Silloin on erittäin paljon hyötyä siitä, että olet miettinyt valmiiksi esityksesi ydinklausuulin, mieluiten selkeälle yhteenvetokalvolle, johon voit hypätä suoraan. Pahimmassa vaihtoehdossa selaat jäljellä olevat kalvot läpi heittotekniikalla tai etenet juuri esillä olevan kalvosi loppuun pääsemättä ikinä "asiaan" tai jatkat puhumista siihen saakka, että sinut raahataan lavalta...
- Positiivinen "ajatus-delay"!
Hallittu esiintyminen syntyy hallitusta ajatuksesta. Jos olet opiskellut aiheesi hyvin ja olet esiintyessäsi mielessäsi muutaman lauseen edellä puhuttua esitystäsi, olet tilanteen herra (tai rouva)! Aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kun on tarvis puhua jostakin kuvasta, olet hetkeä aiemmin kävellyt huomaamattoman luonnollisesti diaprojektorille ja laittanut kuvan esille, tai sitten muistit esittää jonkin tärkeän perusmääritelmän ennen perusteellisempaa syventymistä aiheeseen, tai satuit poimimaan pointterin, juuri kun sitten pitikin kohta korostaa tiettyä kaavaa... lista on pitkä!
- Tutki puhumispaikan logistiikkaa etukäteen!
Onko käytettävissäsi yksi vai kaksi kalvoheitintä? Jos kaksi, niin toiselle voit jättää jonkin "mielenkiintoisen ydinkalvon" siksi aikaa, kun käytät toista "juoksevien asioiden" läpikäymiseen. Entä tiedätkö mistä salin valot saa tarvittaessa päälle ja pois, miten dia-projektori toimii, mikä toimii pointterina, puhutko mikkiin, mistä seurata ajan kulumista tai...???
- Liiku tarpeeksi, mutta ei liikaa!
Istumalla esityksen ajan hievahtamatta kalvoprojektorin takana varmistat sen, ettei kukaan häiriinny sinusta. Jos lisäksi puhut vielä tarpeeksi pienellä äänellä, on luultavasti mahdotonta huomata, että joku olisi pitämässä esitelmää. (Ellet sitten istuessasi peitä kalvoa, mikä jostain syystä ärsyttää jopa niitä ihmisiä, joilla ei ollut tarkoitustakaan lukea kalvoiltasi sanaakaan.)
Toisaalta, paikasta toiseen juokseva esiintyjä saa ihmiset usein keskittymään vain esiintyjän liikunnan tarpeeseen.
On hyvä käyttää eleitä ja kuvailevia liikkeitä, mutta kohtuudella. Kaikki mitä teet tällaisissa tilanteissa palvelee sitä, että välität esittämäsi asian mahdollisimman hyvin kuulijoillesi
- Ulkoisilla asioilla on merkitystä!
Jos yleisöllä on aihetta ryhtyä pohtimaan pesitkö tukkasi viime vai toissaviikolla, käyttäisitkö häissäsikin vain risaisia farkkuja ja teepaitaa tai miksi sinusta ei tullutkaan lääkäriä, vaikka käsinkirjoitettuje kalvojesi ulkoasu viittaa senkaltaisiin taipumuksiin, niin sinun on syytä olla aika hyvä esiintyjä, että pystyt pitämään ihmisten mielenkiinnon herpaantumattomasti varsinaisessa asiassa.
Myös (oma ja esitysmateriaalin) ulkonäkö palvelee asiaasi, hyväksyit sen tai et.
- Puhu selkeästi ja tarpeeksi isolla äänellä!
Mikäli puhut ilman äänentoistoa, on hyvä muistaa motto: "isompi tila, isompi ääni". Kuulijoilla on taipumus keräytyä takariveihin. Huutamattakin ääneen saa voimaa, kun rentouttaa kurkun lihakset (tapahtuu ikään kuin haukottelemalla ilman varsinaista leukojen availuvaihetta) ja hengittämällä syvään ja rauhallisesti, jolloin puhe ja sen volyymi syntyvät vaivattomasti. (Puhehan on vain uloshengitystä, kuten puheterapeutit ytimekkäästi sen määrittelevät.)
- Puhu kokonaisilla lauseilla ja oikeilla sanoilla!
Käytä mieluiten vaihtelevia sanontoja. Mikäli korvaa lauseen alun, keskivaiheen ja/tai lopun "totanoin"/"ööö"-äänteillä, voi jokunen kuulija lopettaa varsinaisen kuuntelun ja ruveta leikkimään hauskaa "montako-äännähdystä"-leikkiä. Eli jälleen kerran, asia on tärkein. Kuulijat eivät luultavasti tiedä aiheesta senkään vertaa, kuin sinä. Luota siihen ja puhu yleisölle mieluummin yksinkertaisilla ja lyhyillä lauseilla, kuin pelkillä vokaaleilla. Voit jo etukäteen myös miettiä monia erilaisia tapoja selittää esitelmän keskeiset asiat. Silloin ei varsinaisessa esiintymistilanteessa haittaa, vaikka "paras tapa sanoa asia" menisikin pieleen.
- Tarpeeksi iso fontti (eli ISO) kalvoihin!
Helpota heikkonäköisten elämää, käytä isoa fonttia! Vaikka itse tietäisit lukemattakin, mitä tekstissäsi seisoo, niin muut eivät. Jonkin kuulijan näkö voi olla silmälaseista huolimatta heikko ja ehkei kalvonheittimen piirtokyky muutenkaan riitä takapenkkiin saakka.
Isolla fontilla ei myöskään saa tavalliselle A4:lle mahtumaan kovin paljoa tekstiä, mikä tavallisesti on hyvä asia. Harva kykenee yhtaikaisen sujuvasti kuuntelemaan sinua, lukemaan piirtoheittimeltä sivutolkulla tieteellistä tekstiä, tekemään muistiinpanoja ja mahdollisesti jopa ymmärtämään mistä puhut.
- Vähempi tekstiä ja enempi kuvia!
Mutta kuitenkin vain sen verran kuvia, että ehdit selittämään, mitä ne esittävät!
Jokin menneiden vuosien kognitiivisen psykologian tutkimus esitti, että tohtoreiksi valmistuisi keskimääräistä enemmän "auditiivisia ihmisiä" (eli ihmisiä, jotka hahmottavat asiat parhaiten kuulemalla ne). Yleisesti ottaen enemmistö ihmisistä on kuitenkin "visuaalisia" (eli he hahmottavat ja oppivat parhaiten asiat "kuvina"). Heille yksi kuva on tuhatta sanaa arvokkaampi. Etenkin hyvä kuva, joka helpottaa asian muistiinpainamista ja myöhempää uudelleen analysointia.
- Osa ihmisistä on värisokeita!
Etenkin puna-vihreä-yhdistelmä voi aiheuttaa vaikeuksia, joten sitä kannattaa välttää. Jos ihminen ei löydä punaista palloa nurmikolta, hän ei myöskään näe eroa vihreän ja punaisen kontuuriviivan välillä.
- Oleelliset luvut/asiat voi alleviivata (värillä)!
Vaikka kuulijasi ovatkin älykkäitä, hoksaavaisia ja hyvämuistisia, niin kilometrin pituisesta taulukosta tai integraalilausekkeesta, ei ehkä heidänkään silmäänsä hyppää juuri se arvo, josta tutkimasi fysikaalinen tapahtuma käänteentekevästi riippuu. Nosta olennaiset asiat esille ja käytä alleviivausta!
- "Idioottiseminaarit"!
Tärkeisiin tilanteisiin kannattaa vähän valmistautuakin! Rehellistä/ asiantuntevaa/ hyvää tarkoittavaa palautetta saatte järjestämällä "ennakkoesitelmätilaisuuksia", joissa yleisö koostuu samassa vaiheessa olevista opiskelijakavereista, saman tutkimusryhmän jäsenistä ja/tai ohjaajista. Tutussa seurassa on hyvä analysoida yksityiskohtaisesti esityksien hyvät ja huonot puolet.
Tällaisista seminaareista on monilla ollut hyvin positiivisia kokemuksia, riippumatta siitä oliko tarkoituksena hioa yleistä esiintymistä vaiko saada esitettävä asia yhtenäisen "virheettömäksi".
Yleisenä mottona voi muutenkin pitää, että repostelkoon mieluummin oma tutkimusryhmä esiintymisen ja esityksen sisällön etukäteen, kuin rahoittajat ja muut ryhmät jälkikäteen.
Mikäli kuvaatte esiintymiset videolle, saatte unohtumattomia elämyksiä loputtomasti antavia tallenteita.
- Valmistaudu saamaan palautetta ja oppimaan siitä!
Aluksikin palaute kertoo siitä, että toiset ylipäänsä jaksoivat huomioida jotain esityksestäsi. Lisäksi he tavallisesti todellakin haluavat parhaansa mukaan auttaa sinua kehittymään esiintyjänä. Saamallasi palautteella voit tehdä mitä haluat. Jotkut eivät opi koskaan, jotkut miettivät hetken ja tekevät tarvittavat muutokset, joiden ansiosta heidän tulevat kuulijansa ovat lumotut ja kiitolliset.
- Jälkikeskustelu!
Jos laskit ajan käyttösi oikein, niin että kysymyksille jäi aikaa, ja jos esitys oli kiinnostava, niin joku saattaa kysyäkin jotain!
Jos osaat vastata, vastaa!
Jos vastaat, vastaa kysyttyyn kysymykseen!
Jos et osaa vastata, älä fuskaa!
Ehkei kukaan muukaan osaisi vastata siihen nimenomaiseen kysymykseen, ja ottamalla asiasta selvää tulet ehkä ansaitsemaan Nobelisi (tai ainakin muutaman apurahan).
On myös mahdollista, ettet osaa itse vastata kysymykseen, mutta joku toinen salissa osaa. Tarvittaessa on hyvä osata nöyrtyä ja antaa sananvuoro sille, jonka vuoro sillä kertaa on tehdä tieteestä täydellisempää ja kaikille ymmärrettävämpää. Kaikki palvelevat tiedettä. Sinun hetkesi voi olla myöhemmin.
Jos joku kysyy asiattomuuksia, kannattaa kuitenkin vastata asiallisesti. Luultavasti muutkin ymmärtävät onko kysymys relevantti. Ainakin, jos vastaat tyylikkään harkiten, opiskelemasi tiedon pohjalta. Harvoin kukaan arvostaa sinua enemmän, jos käytät tilaisuuden julkiseen lyttyyn lyömiseen.
Jos saamasi kysymys vaikuttaa aivan uskomattomalta, on myös mahdollista, että kuulit väärin tai että (jostain huitsin Nevadasta oleva) kysyjä ei osannut täysin keskustelukielen hienouksia. Taitava vastakysymys siitä, mitä kysyjä oikein mahtoi tarkoittaa, saattaa selvittää asian. (Tavallisesti jenkit kyllä puhuvat hyvää englantia, ymmärsithän tosiaan itsekin kysymyksen?)
- Kirjallinen työ!
Jos teet suullisen esityksen tiimoilta jonkinlaisen kirjallisen esityksen, sen pitäisi olla puhutusta aiheesta ja mielellään antaa lisäarvoa puheellesi (referenssit, aiheeseen liittyvät www-osoitteet, omat yhteystietosi, jne.). Varmista, että teksti on puhtaaksikirjoitettu ja sopivassa formaatissa (minkä saat selville esimerkiksi tutkimalla aiempia vastaavia töitä). Muista kaikki muukin kirjalliseen esitykseen liittyvä...
- tee parhaasi ja muista, että se riittää aina!
- jokainen tilaisuus opettaa, paitsi kuulijoitasi, myös sinua!
- mahdollisuus jakaa työsi muiden kanssa on se asia, mikä loppujen lopuksi tekee työstäsi mielekkään!
Tekstin työsti Prisse Könönen seminaarimuistiinpanojensa pohjalta! Suuret kiitokset siitä! Mikäli haluatte lisätä/poistaa/modifioida jotain listalta, ottakaa yhteyttä minuun, eli Jouniin!
|